Vaikeuksien kautta perille

Kaiken piti olla niin helppoa. Icelandairin lento Reykjavikin kautta New Yorkiin. Perillä kuuden jälkeen. Metrolla JFK:n kentältä Penn Stationille, josta junia Philadelphiaan tunnin välein. Katsotaan vain mihin ehditään ja puolentoista tunnin junamatkan jälkeen hotellihuoneessa nukkumassa ehkä jo kymmenen aikaan. Mutta. Laskeuduttuamme New Yorkiin huolet heräävät. Kiitoradalla vastassamme on aura-autojen armeija, ja lunta pyryttää vaakasuorassa tasossa. Tästä ei välttämättä hyvä seuraa.

Maahantulomuodollisuudet sujuvat yllättävän nopeasti, ehkä kaikkien peruttujen lentojen vuoksi, eikä metroasemalla lipunostoharjoitteluun kulu myöskään liikaa aikaa. Mutta sitten joudumme ihmettelemään, miten lumimyrsky voi hankaloittaa metroliikennettä. Normaalin puolen tunnin sijasta matka Manhattanille kestää lähes tunnin. Metroasemalta joudumme nousemaan ylös ja kävelemään pari korttelia juna-asemalle. Pari korttelia ei kuulosta pahalta, mutta matkalaukkujen kanssa sohjossa kahlaaminen oli kunnioitettava urheilusuoritus. Päästyämme Penn Stationille vilkaisu lähtevien junien näyttötaululle ei näyttänyt hyvältä. ”Cancelled” tai ”Delayed” luki useimpien lähtöjen kohdalla. Ja lipunmyyntiin yli 50m jono!

Tunnin jonottamisen jälkeen saatiin kuitenkin lippumme ja suoraan junaan. Mikä helpottava tunne, kun juna vihdoinkin nytkähti liikkeelle. Ei tarvitse lähteä hakemaan hotellihuonetta Manhattanilta räntäsateessa ja köyhtyä vähintään 200 eurolla, kun maksettu huone on Philadelphiassa odottamassa. Kun vihdoinkin saavumme perille, paikallinen aika on yli yhden yöllä ja kotona yli kahdeksan aamulla. Ei muuta kuin puolikuolleena nukkumaan. Blogipäivitys sai jäädä seuraavaan päivään…  

Seuraavana päivänä sää oli jo aurinkoisen kaunis eikä lumesta ollut kuin rippeitä jäljellä.